Suur-Ilomantsin synty
Suur-Ilomantsi pääkuva
Suur-Ilomantsin synty ja hajoaminen
Ilomantsin historia-suur-ilomantsin synty
Suur-Ilomantsin synty
Ilomantsi on Pohjois-Karjalan vanhin pitäjä. Ilomantsin Pogosta muodostettiin Sortavalan emäpitäjästä 1400-luvulla. Uutta Pogostaa verotettiin Novgorodista käsin. Asutus keskittyi edelleen vesien varteen ja vaaroille. Kylät olivat silloin hyvin pieniä, 4-5 taloa kylässä. Nykyisen kirkonkylän alueella oli 1500-luvulla 21 taloa. Ismo Björn on arvioinut, että Ilomantsin väkiluku 1600-luvulla oli noin 1 700, nykyisen Enon alueella näistä asui 140 ja Tuupovaarassa vain 50 henkeä.
Rajaseudun elämä oli levotonta. Ruotsi ja Venäjä taistelivat keskenään, ja Suomen kohtalo liittyi hyvin usein näihin sotiin. Myös uskonsodat olivat luterilaisten ja ortodoksien kesken yleisiä. Suuret nälkävuodet koettelivat Ilomantsia 1800-luvun puolivälissä. Nälkään kuolleille pystytettiin vuonna 2003 muistomerkki Mustamäen hautausmaalle kirkonkylään. Nälkävuosien opetuksena alettiin rajapitäjässäkin kehittää maataloutta ja karjanhoitoa. Tähän saakka oli eletty lähes kokonaan kaskitaloudessa.
Möhkön ruukki toimi voimakkaimmin 1800-luvun jälkipuoliskolla (1849-1907). Ruukin toiminta jätti monenlaiset jäljet, muun muassa Arpen ruukin aikana hankkimat Suomen puolelle jääneet maat siirtyivät 1900-luvun alkupuolella Enso Gutzeit Oy:n haltuun ja ilomantsilaisista talonpojista tuli yleisesti ottaen pienviljelijöitä. Ruukin merkitystä osoittanee muun muassa sen maksamat verot, jotka olivat parhaimmillaan neljänneksen koko kunnan verotuloista. Ruukin toiminnan loputtua Möhkö siirtyi savottakauteen, jonka kukoistuskausi kesti lähes 1960-luvulle saakka.
Suur-Ilomantsi hajoaa, kunnallishallinnon alku
Eno erosi Suur-Ilomantsista vuonna 1857, jolloin tapahtui myös seurakunnallinen ero. Asetus kunnanhallinnosta maalla annettiin vuonna 1865. Tällä asetuksella pyrittiin erottamaan maallinen ja hengellinen valta toisistaan. Aluksi ortodoksit olivat innokkaampia ja aktiivisempia uuden asetuksen toteuttajia. Luterilaiset pelkäsivät uudesta hallinnosta tulevia kustannuksia. Asiasta riideltiin vuosia, kunnes kuvernööriltä tuli 14.1.1875 määräys luterilaisten ja ortodoksien yhteisestä kunnallishallinnosta. Tätäkin määräystä vastustettiin, mutta kuvernööri määräsi 500 markan uhkasakon. Kunnallishallinto Ilomantsissa aloitettiin sitten heinäkuun 1. päivänä 1875. Kuntakokouksen esimieheksi valittiin kappalainen Johan Theodor Dahlström.
Toimeenpanevaksi elimeksi tuli kunnallislautakunta, joka valmisteli kuntakokouksen asiat ja valvoi muun muassa verotusta ja yleistä järjestystä. Ensimmäinen kunnallislautakunnan esimies oli Mikko Hartikainen.
Ilomantsin suuruutta osoittanee, että nykyisen kuntalaitoksen syntymisaikoihin Ilomantsi oli Pohjois-Karjalan suurin pitäjä vuonna 1880. Ilomantsissa oli silloin 12 401 asukasta, Liperissä 12 086 ja Joensuussa vain 1 614 asukasta.
Kirkollisten ja maallisten asioiden erottaminen sai aikaan liikehdintää myös Tuupovaarassa, jonka pääpaikkana oli silloin Joensuu – Ilomantsi maantienvarressa sijaitseva Kovero. Lääninhallitukselle jätettiinkin vuonna 1902 anomus Koveron kunnan muodostamiseksi ja samalla Tuupovaaran alueen erottamiseksi Ilomantsista. Uuden Koveron kunnan ensimmäinen kuntakokous pidettiin Tuupovaaran koululla 20.9.1909. Näin syntyi Tuupovaaran kunta, jonka kuntakeskus siirrettiin alueen keskelle. Sodan jälkeen Tuupovaaraan liitettiin vielä ns. Tynkä-Korpiselkä entisestä Korpiselän kunnasta.