Kunnanjohtajan blogi

Omas­ta kun­nas­ta­ni lähim­pään naa­pu­ri­kau­pun­kiin on yli 70 kilo­met­rin mat­ka, ja seu­raa­vaan 100 kilo­met­riä. Nämä väli­mat­kat eivät ole mität­tö­miä, vaan ne vai­keut­ta­vat yhteis­työ­tä ja pal­ve­lui­den saa­ta­vuut­ta rat­kai­se­vas­ti. Pal­ve­lut voi­vat olla maan­tie­teel­li­ses­ti kau­ka­na, eikä iso osa väes­tös­tä edes ole tot­tu­nut käyt­tä­mään digi­pal­ve­lui­ta – kun yli 48 % kun­tam­me asuk­kais­ta on yli 65-vuo­tiai­ta, digi­taa­li­nen pal­ve­lu ei ole rat­kai­su kai­kil­le.

Lisäk­si uudis­tuk­set ja sääs­tö­toi­met kier­tä­vät aina kun­nan kuk­ka­ron kaut­ta. Esi­mer­kik­si työl­li­syys­pal­ve­lu­jen uudis­tuk­ses­sa kun­nat jou­tu­vat mak­sa­maan aiem­paa suu­rem­man osuu­den työt­tö­myy­den kus­tan­nuk­sis­ta, kun kus­tan­nuk­set alka­vat juos­ta jo 100 päi­vää työt­tö­mä­nä olleis­ta. Tämä on lisän­nyt pien­ten kun­tien talou­del­lis­ta taak­kaa enti­ses­tään.

Pää­tök­sen­te­koon tule­van han­kin­ta­lain uudis­tuk­seen liit­tyy pel­ko sii­tä, että pien­ten kun­tien mah­dol­li­suu­det saa­da yksi­tyi­siä pal­ve­lun­tuot­ta­jia ovat hyvin rajal­li­set. Näil­lä alueil­la ei yksin­ker­tai­ses­ti ole pal­ve­lun­tuot­ta­jia, joten sido­syk­si­köil­tä osta­mi­nen jat­kuu vält­tä­mät­tö­mä­nä.

Kysyn siis – kuka pelas­taa pie­net kun­nat? Onko pelas­tus lähi­pal­ve­luis­sa, tii­viim­mäs­sä yhteis­työs­sä naa­pu­ri­kun­tien kans­sa, vai tar­vi­taan­ko ken­ties koko­naan uuden­lai­sia rat­kai­su­ja? En usko, että pien­ten kun­tien ongel­mat rat­kea­vat ilman val­tion sel­kei­tä lin­jauk­sia ja riit­tä­vää rahoi­tus­ta. Ja ennen kaik­kea tar­vi­taan rehel­li­siä kes­kus­te­lu­ja sii­tä, mitä tule­vai­suu­des­sa haluam­me kun­ta­ra­ken­teel­ta, pal­ve­luil­ta ja ihmi­sil­tä, jot­ka näis­sä kun­nis­sa asu­vat.

Pien­ten kun­tien ääni pitää tul­la kuul­luk­si – pal­ve­lu­jen saa­ta­vuu­den, etäi­syyk­sien ja väes­tön ikä­ra­ken­teen puo­les­ta. Me emme kai­paa pelk­kiä remont­te­ja ja sääs­tö­jä, vaan rat­kai­su­kes­keis­tä, rea­lis­tis­ta ja rei­lua kun­ta­po­li­tiik­kaa.