Suuret ikäluokat ja muuttoliike

Sodan jälkeen alkoi jälleenrakennustyö ripeästi. Apua rakentamiseen ja muuhunkin elämiseen saatiin ulkomailta saakka. Pulaa oli lähes kaikesta, myös rakennustarvikkeista. Elämänusko kasvoi ja taas katsottiin luottavaisina eteenpäin. Syntyvyys nousi voimakkaasti heti sodan jälkeen. Suomen suurin ikäluokka syntyi vuonna 1947, Ilomantsin suurin ikäluokka viisi vuotta myöhemmin, vuonna 1952, silloin syntyi 453 lasta.  Tämä aiheutti taas 1950-luvun lopulla ja 1960-luvulla kansakoulujen rakentamisen kuntaan. Parhaana vuonna saattoi olla rakenteilla neljäkin koulua samana vuonna. Mutta syntyvyys laski nopeasti, kaksikymmentä vuotta myöhemmin vuonna 1973 syntyi enää 73 lasta. Ja 2000-luvun alkupuolella Ilomantsiin syntyy vuosittain 20 - 30 lasta.

Ennen Tuupovaaran irtaantumista Ilomantsista oli kunnan väkiluku ylittänyt 14 000 vuonna 1900. Suurimmillaan väkiluku oli vuonna 1957, jolloin kunnassa oli 14 135 asukasta. Tästä alkoi alamäki, vuonna 1974 alitettiin 10 000 asukkaan raja, ja nyt asukkaita on reippaat 5000.

Möhkön ruukin lopettaminen vuonna 1907 vei teolliset työpaikat Ilomantsista lähes kokonaan. Metsä tarjosi yhä suuremmalle joukolle työtä aina 1960-luvulle saakka. Maataloutta kehitettiin valtion tuella voimakkaasti, karjaa lisättiin peltomäärän kasvaessa. Meijeriauto alkoi liikennöidä kunnan alueella vuonna 1952. Vuonna 1968 Ilomantsissa tuotettiin maitoa 12,5 miljoonaa litraa, tuottajia oli peräti 1365.

Metsä- ja maatalouden koneellistuminen ja pakettipeltojen tuleminen toivat lisää muuttoliikettä kuntaan. Täältä muutettiin aluksi Helsinkiin ja Joensuuhun, hieman myöhemmin myös Ruotsiin. Muuttoliike oli alkanut jo 1950-luvulla, mutta pahimmillaan se oli vuosina 1969 - 73. Vuonna 1971 muuttotappiota tuli peräti 555 henkeä.

Kunnan teollistuminen ja palveluelinkeinojen nousu

Tultaessa 1970-luvulle tajuttiin, että kunta tyhjenee käsiin, ellei jotakin saada aikaan. Kuntapäättäjien ahkeran työn tuloksena ja aluepolitiikan tukien avulla saatiin kuntaan myös teollisia työpaikkoja. Jo aikaisemmin oli yritetty, milloin Mekrijärven tiilitehtaalla tai maataloustuotteiden jalostamisessa (mm. Delica Oy). Menestynyt jatkojalostusyritys on kolmen nuoren ilomantsilaisen alullepanema Hermannin viinitila, joka lähti liikkeelle marjaviinien valmistamisesta vuonna 1989.  Mutta 1970 -luvulla saatiin kuntaan Ilona-Asun ompelimo, Kolmi-Set, Termo Plan ja turveteollisuutta. Ja vuonna 1992 julkistettiin Pampalon malmilöydökset Hattuvaarassa, jossa toimii tänäkin päivänä yksi maamme suurimmista kultakaivoksista.

Kun saatiin teollisuutta, tarvittiin myös muita palveluja. Joensuu ja muut kasvukeskukset ovat niin kaukana, että peruspalvelut on pitänyt järjestää omalle paikkakunnalle. Kunta, rajavartiosto ja Toivonlahti ovat tänään suuria työnantajia. Mutta kaikella on aikansa. Kunnan palveluista on eniten karsittu koulutointa. Aikanaan Ilomantsissa oli 51 koulupiiriä, nyt kouluja on enää kolmessa kylässä ja kirkonkylässä. Kolmi-Set siirsi aikanaan toimintansa ulkomaille ja Mikkeliin, Termoplan Vaasaan.  Ilona-Asua ei enää ole. Turveteollisuuden tulevaisuuskin on vaakalaudalla, Vapo yrittää taas kerran pelletinvalmistusta. Rajavartioston väki vähenee, eikä nykyisellä syntyvyydellä tarvita suuria joukkoja kunnan palvelukseenkaan lukuun ottamatta vanhustenhuoltoa.

Mutta Ilomantsissa jaksetaan uskoa tulevaisuuteen. Kunta haluaa jatkaa toistaiseksi itsenäisenä, naapurikuntien palvelut ovat auttamatta liian kaukana. Jo kunnan sisällä ovat välimatkat pitkiä. Yhteistyötä tehdään lähinnä Joensuun seutukunnan kanssa, sosiaali- ja terveystoimessa jatkossa Savon ja Pohjois-Karjalan kuntien kanssa. Kunnan ja paikallisten yrittäjien yhteistyö toimii, siitä on todisteena useat palkitsemiset maakunnan ja valtakunnan tasolla. Kylätoiminnan ja haja-asutusalueiden kehittämisessä kunta on ollut esimerkillinen aina 1970-luvulta saakka. Ilomantsilaiset haluavat asua kotikunnassaan, kehittää ja rakentaa sitä.

Lähteet:                   Björn, Ismo (1991) Suur-Ilomantsin historia. Pieksämäki
                                Björn, Ismo (1994) Enon historia 1860 – 1967. Jyväskylä
                                Björn, Ismo (2006) Ilomantsin historia. Keuruu
                                Björn, Ismo (2006) Tuupovaaran historia. Keuruu
                                Kotiseutuni Ilomantsi (1987). Kuopio
                                Karjalaisen 140-vuotisjuhlanumero 3.10.2014