Henkilökohtainen apu

Henkilökohtaista apua myönnetään vaikeavammaiselle henkilölle, joka tarvitsee pitkäaikaisen tai etenevän vamman tai sairauden johdosta välttämättä ja toistuvasti toisen henkilön apua suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista, eikä avun tarve johdu pääasiassa ikääntymiseen liittyvistä sairauksista ja toimintarajoitteista. Henkilökohtaisella avulla tarkoitetaan vaikeavammaisen henkilön välttämätöntä avustamista: päivittäisissä toimissa, työssä ja opiskelussa, harrastuksissa, yhteiskunnallisessa osallistumisessa tai sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämisessä. Henkilökohtaisen avun järjestäminen edellyttää, että vaikeavammaisella henkilöllä on voimavaroja määritellä avun sisältö ja toteutustapa.

Henkilökohtaista apua myönnetään päivittäisiä toimia, työtä ja opiskelua varten siinä laajuudessa kuin vaikeavammainen henkilö sitä välttämättä tarvitsee. Harrastuksiin, yhteiskunnalliseen osallistumiseen sekä sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämiseen henkilökohtaista apua myönnetään vähintään 30 tuntia kuukaudessa, ellei tätä vähempi tuntimäärä riitä turvaamaan vaikeavammaisen henkilön välitöntä avuntarvetta. Avuntarvetta arvioitaessa tuntimäärä mitoitetaan henkilön yksilöllinen avuntarve ja elämäntilanteen kokonaisuus huomioiden. Henkilökohtainen apu ei ole hoivaa, hoitoa eikä valvontaa, eikä henkilökohtaisena avustajana voi toimia vaikeavammaisen henkilön omainen tai muu läheinen henkilö, ellei se erityisen painavasta syystä ole vaikeavammaisen henkilön edun mukaista. Henkilökohtaista apua haetaan kirjallisella hakemuksella.

Kunnat voivat järjestää henkilökohtaista apua voidaan niin, että vaikeavammainen

  • palkkaa itselleen henkilökohtaisen avustajan
  • ostaa avustajapalvelun kunnan antamalla palvelusetelillä tai
  • saa kunnan järjestämää tai hankkimaa apua.

Henkilökohtaisen avun järjestämistavassa huomioidaan yksilöllinen avun tarve ja elämäntilanne.