---

Sivistystoimenjohtaja
Jorma Ikonen
Soihtulantie 7
82900 ILOMANTSI


SATA VUOTTA KANSAKOULUA, NELJÄNNES VUOSISATA PERUSKOULUA (historiikki
Ilomantsin kunnan koululaitoksen 125-vuotisjuhlassa 30.5.2000)

1. Kansakoulun vaikea alkutaival

Ilomantsin kunnan kunnalliskertomus vuodelta 1929 kertoo, miten kansanopetuksen toteuttaminen oli onnistunut Suomen itäisimmässä, lähes 5000 km/2 kokoisessa suurkunnassa. "Kunnan alue on jaettu 24 eri koulupiiriin. Koulu on toiminnassa 19 piirissä, joista Ontronvaaran piirissä alkanut alakoulu aloitti toimintansa kertomusvuoden syyskuulla. Täydelliset ylä- ja alakoulun huoneustot ovat 8 piirissä, nimittäin: Huhuksen, Haukivaaran, Kirkonkylän, Kuuksenvaaran, Liusvaaran, Mekrijärven, Möhkön ja Marjovaaran piireissä, joissa pakollinen oppivelvollisuuskin on voimassa. Sonkajan koulupiirissä aloitti alakoulu toimintansa kertomusvuoden syyskuulla vuokrahuoneissa. Supistettuja kouluja on kaksi, nimittäin Käenkosken ja Naarvan koulut. Hattuvaaran, Issakan,Kivilahden, Kuolismaan, Kulujärven, Melaselän ja Tyrjän kouluissa on ainoastaan yläkoulu ja sitä tarkoitusta varten huoneustotkin. Tyrjän ja Kulujärven koulut, joilla ei ole päteviä huoneustoja, saavat ne ensi sijassa. Iljanvaaran, Korentovaaran, Lutikkavaaran, Maukkulan ja Särkivaaran koulupiirit ovat vielä ilman koulua. Korentovaaran koulupiirissä oli määrä alakoulun alkaa jo kertomusvuoden elokuulla, mutta kouluhuoneuston saannin vaikeudet sen estivät toistaiseksi."

Samassa kunnalliskertomuksessa on mainittu, että valtioneuvoston 7 päivänä tammikuuta 1927 myöntämän lykkäyksen vuoksi oppivelvollisuuden toimeenpano kunnassa kestää 1 päivään elokuuta 1946.

Ruukinpatruuna Nils Ludvig Arppen ansiosta kansakouluopetus alkoi Möhkössä vuonna 1875. Ensimmäiseksi opettajaksi saatiin Orimattilassa syntynyt Gustav Ahra, joka olikin Möhkössä johtajaopettajana peräti 47 vuotta.

Möhköön tuli oppilaita myös kirkonkylästä. Gustav Ahran vaikutus Möhkön ruukkiyhteisön elämään näkyi monessa muussakin kuin opettajana. Hän oli innokas laulu- ja raittiusmies, joka toimi myös tehtaansaarnaajana.

Jo ennen kansakoulun perustamista Möhkössä toimi ns. tehtaankoulu, joka oli aloittanut toimintansa vuonna 1859. Fil.tohtori Eelis Aurola on tehtaankouluja koskevassa väitöskirjassaan todennut, että teollisuuden johto osoitti mielenkiintoa koulujen perustamista ja ylläpitämistä kohtaan jo silloin, kun kirkko asetti kouluille selvät tavoitteet. Merkantiilinen talousjärjestelmä piti ihmistä valtion tarkoitusperien toteuttamisvälineenä, jolloin kaupan ja teollisuuden palvelijoilta odotettiin myös kirjoitus-ja laskutaitoa. Kun vielä otetaan huomioon pyrkimys säilyttää järjestys yhdyskunnan teillä ja kujilla, koulun perustamisen edellytykset käyvät selviksi.

Kirkon vaikutusta tuntijakoon ja opetussuunnitelmiin osoittanee Aurolan väitöskirjassaan esittämä viikkotuntijako Möhkön koulussa vuodesta 1872 aina vuoteen 1881 saakka (silloinhan oltiin jo kansakoulussa). Ensimmäisellä luokalla opetusta annettiin 17 viikkotuntia. Uskontoa oli 3,5 tuntia, äidinkieltä kaksi tuntia ja laskentoa kaksi tuntia.

Kansakoulun tuleminen salopitäjään aiheutti myös kovaa vastarintaa. Kuntakokous käsitteli kansakoulunjohtokunnan valitsemista 30.5.1881 (tasan 119 vuotta sitten) ja päätyi äänestyksen jälkeen, ettei johtokuntaa valita. Asia oli uudelleen esillä seuraavana vuonna maaliskuussa. Läänin herra kuvernööri oli antanut jo uhkauksen 200 markan sakosta, mutta valintaa ei tehty vieläkään.

Vasta 26.8.1882 kuntakokous päätti: "Sitte kun Kuopion läänin Herra Kuvernöörin päätös Huhtikuun 27.päivältä 1882 No 2116-55 252 luettiin jossa päätöksessä Herra Kuvernööri oli Ilomantsin kuntalaisia sakoittanut kansakoulujohtokunnan valitsemista vastaan niskoittelemisesta 200 markkaa ja 400 markan uhalla velvoittanut mainitun päätöksen lainvoimaiseksi tultua valitsemaan itsellensä Kansakoulujohtokunnan, ja kun nyt kysyessä tunnustettiin että ei mainittua Herra Kuvernöörin päätöstä vastaan ole märäaikana valitettu, ilmoitettiin taaskin mainitun johtokunnan valitseminen ja suostuttiin nyt yksimielisesti ilman äänestämällä valitsemaan kansakoululautakunnan jäseniksi seuraavat tässä kunnassa olevat henkilöt, nimittäin:
suomenseurakunnan kappalainen v.k. kirkkoherra A.Malmgren
tehtaanjohtaja Möhköllä C.J.Hallberg
talollinen Mikko Hartikainen Anssilanvaaralta
lukkari K.A.Kuosmanen
talollinen Antti Rytkönen Kuuksenvaaralta
talollinen Jyrki Piirainen kirkonkylästä
Venäjän seurakunnan kirkkoherra M.Skorodumoff
sekä rouva K.Kuosmanen
Neiti Hanna Monell ja
neiti Kaisa Hartikainen myöskin Anssilasta"

Kun tänä päivänä vastustetaan kyläkoulujen lakkauttamista, silloin vastustettiin kansakoulun tulemista. Syinä oli tietämättömyys, pelko että lapsista tulee herroja, joista ei ole enää "oikeaan työhön", köyhyys, vaatteiden ja jalkineiden puute sekä pitkät ja vaikeat koulumatkat. Kansakoulujen johtokuntien pöytäkirjoista voi lukea liikuttavia kirjeitä vaatteiden ja jalkineiden anomisesta koululaisille.

Kirkonkylä sai oman koulunsa yhdeksän vuotta myöhemmin, vuonna 1884 ja Ilomantsiin kuulunut Kovero vuonna 1889. Vuosisadan viimeinen koulu valmistui pitäjän pohjoisosaan Kivilahteen (1894).

Laajan pitäjän alueella toimi neljä kansakoulua, senaikainen tieverkosto ei vielä tarjonnut koulunkäynti-mahdollisuutta kovinkaan monelle ilomantsilaiselle lapselle. Molemmat seurakunnat olivat aktiivisia opetustyössä. Venälästämistoimenpiteet löivät leimansa myös opetukseen, mm. rajan taakse jääneessä Melaselän kylässä toimi vuoden 1901 alussa venäjänkielinen pienten lasten koulu, joka osaksi rahoitettiin Venäjältä käsin.

Vuonna 1921 annettin oppivelvollisuuslaki, mikä omalta osaltaan vauhditti uusien koulujen perustamista. 1920-luvulla saatiin pitäjään yhdeksän uutta toimivaa koulupiiriä, seuraavallakin vuosikymmenellä koulupiirien lukumäärä kasvoi kahdeksalla. Näiden vuosikymmenien kouluista ovat nyt jäljellä: Huhus,Koitere-koulu, Haukivaara ja Maukkula. Tänään toimivista kouluista viimeksi on perustettu Lylykoski (1953) ja Paavonvaara (1959).

Moniin koulupiireihin perustettiin myös oppilasasuntoloita. Oppilaita majoitettiin myös yksityistaloihin. Monet lapset joutuivat jo pieninä olemaan viikkokausia poissa kotoaan. Viimeiset kyläkoulujen asuntolat toimivat Kivilahdessa, Käenkoskella ja Hattuvaarassa.

Elämä entisajan koulussa oli aika tavalla erilaista kuin tänä päivänä. Tästä olemme nähneet pienen häivähdyksen tämän illan oppilasohjelmissa. Opetusvälineet olivat hyvin vaatimattomia, oppikirjoja tosin oli käytössä jo alkuaikoina. Vuonna 1909
lähetti kunnan kansakouluoloja järjestävä toimikunta kouluille toivomuksen, että kaikissa kouluissa otettaisiin samanlaiset oppikirjat käytäntöön.

Opetus oli hyvin opettajakeskeistä. Opettaja opetti ja oppilaat joko oppivat tai eivät oppineet. Kuri oli kova, iltapäivälehdet eivät vielä puuttuneet opettajien koviinkaan otteisiin. Gustav Ahra käytti mm. Möhkössä voimiaan joutuessaan vääntämään piipun irti erään ikäpuolen möhköläisen oppilaansa leuasta, kun pelkkä kehoitus ei riittänyt.

Opetuksen lisäksi kouluissa pyrittiin jakamaan myös yleistä valistusta. Sonkajan kansakoulun johtokunta päätti 22.8.1910 "laittaa luokkahuoneen eteisen eteen varvuista tehty jalkojen puhdistuslaite, tilata 3 kpl sylkyastioita ja laittaa käsienpesulaitos halkolaatikon yhteyteen."


2. Oppikoulu ja kansalaiskoulu Ilomantsissa

Pitäjän lähimmät oppikoulut olivat Joensuussa, jonne hyvin harvalla nuorella oli mahdollisuutta päästä opiskelemaan. Sotavuosien aikana (v.1942) perustettiin ns. kotikoulu, joka sai nimeksi Ilomantsin oppikoulu. Vuonna 1945 koulun nimeksi
tuli Ilomantsin yhteiskoulu.

Yksityinen yhteiskoulu lopetti toimintansa vuonna 1951, jolloin koulusta tuli Ilomantsin keskikoulu. Vuonna 1957 koulu muuttui Ilomantsin yhteislyseoksi ja marraskuussa päästiin muuttamaan nykyisen Parppein koulun tiloihin, johon tulivat myös lukioluokat. Ensimmäiset ylioppilaat valmistuivat neljäkymmentä vuotta sitten (v.1960). Ilomantsin yhteislyseo toimi vuoteen 1974, jolloin peruskouluun siirryttäessä lyseon lukioluokista tuli Ilomantsin lukio. Lyseon alemmat luokat sulautuivat peruskoulun yläasteeseen.

Vuonna 1963 valmistui Keskuskoulu, jonne rakennettiin uudet tilat kirkonkylän kansakoululle ja kansalaiskoululle.Ne oppilaat, jotka eivät menneet oppikouluun, kävivät kansakoulua kuusi vuotta ja siirtyivät senjälkeen kaksivuotiseen kansalaiskouluun kirkonkylään. Aikaisemmin tämä opetus oli annettu omissa kouluissa ns. jatkokursseilla. Myöhemmin kansalaiskoulussa voitiin käydä vapaaehtoinen yhdeksäs luokka.

Kansalaiskoulun tulemisen myötä yleistyivät myös koululaiskuljetukset. Pitkämatkaisimmat kansalaiskoululaiset asuivat koulun viereen rakennetussa oppilasasuntolassa, joka on tänäkin päivänä lukiolaisten majoituskäytössä.


3. Peruskoulu toi taloudellisen tasa-arvon

Moni lahjakas nuori jäi vielä 1960-luvulla ja 1970- luvun alussa oppikouluopetuksen ulkopuolelle. Kodin taloudellinen tilanne, pitkä matka ja joskus koti-ikäväkin katkaisivat monen nuoren koulutien. Pitäjän äärilaidoilta pisimmät koulumatkat olivat jopa yli 80 kilometriä. Huonojen liikenneyhteyksien vuoksi koululaiset asuivat kirkonkylässä viikkokausia kotonaan käymättä. Valtiotieteiden tohtori Unto Lund kertoi Ilomantsin oppikoulun 50-vuotisjuhlan puheessaan värikkäästi viikonlopun hiihtomatkojaan sisarensa Kirstin kanssa Möhköön lauantaina ja takaisin kirkonkylään sunnuntaina. Se oli talvella jokaviikkoinen Pogostan Hiihto, ilman osanottomaksua. Ja tällaisia koulumatkoja tekivät lukemattomat ilomantsilaiset niin kansa- kuin oppikouluakin käyvät lapset.

Ilomantsin kunnan koulutoimi osoitti kiitettävää aktiivisuutta peruskoulua kohtaan jo 1960-luvulla. Aktiivisuuteen saattoi liittyä poliittisiakin tarkoitusperiä, mutta uskon pitkien koulumatkojen, kuntalaisten tulotason ja kunnallisen keskikoulun puuttumisen olleen todellinen syy asian eteenpäin viemiselle. Esimerkkinä voisi mainita, että jos tänä päivänä olisimme rinnakkaiskoulujärjestelmässä, maksaisi kolmenkymmenen kilometrin päässä asuva huhukselainen huoltaja lapsensa koulukuljetuksesta n. 1000 markkaa kuukaudessa. Tämän lisäksi päälle tulisivat ruokailusta ja kirjojen hankkimisesta koituvat kulut. Vuotuinen lasku yhdestä oppilaasta olisi pitkälti yli 10000 markkaa.

Haastattelin tämän historiikin tekemistä varten rehtori Reino Raappanaa ja entistä kirkonkylän kansakoulun johtajaa Heikki Laitista. Heidän käsityksensä mukaan peruskouluun siirtyminen tapahtui Ilomantsissa varsin rauhallisesti. Reino Raappanan kertoman mukaan oppikoulun opettajissa oli peruskouluun kriittisesti suhtautuvia. He epäilivät, että kaikki eivät voi oppia kaikkea ja taisivat osittain olla oikeassakin.

Peruskoulukokeilun aloittamisesta keskusteltiin Ilomantsissa jo 20.9.1966.Tällöin kouluhallituksen tuleva pääjohtaja, silloinen ylitarkastaja Erkki Aho ja kansakouluntarkastaja Pekka Nieminen olivat Ilomantsissa kunnanhallituksen ja kansakoululautakunnan kutsumana. Päivällä pidettyyn neuvottelutilaisuuteen ei oppikoulun edustajia kutsuttu ollenkaan. Illalla pidetystä kouluväen keskustelutilaisuudesta taas Pogostan Sanomat kertoo: "Lukuisissa puheenvuoroissa todettiin, että koulukokeilun siirtäminen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa saattaisi Ilomantsin koululaitoksen ajan tasalle. Alettaisiin varovasti siirtyä koulumuotoon, johon kenties jo ensi keväänä hyväksyttävä laki uudesta peruskoulusta vie vähitellen koko maamme koululaitoksen. Samalla tämä koulumuoto tekisi mahdolliseksi tarjota oppilaan vanhempien varallisuudesta ja asuinpaikasta riippumatta hänen kykyjensä mukaista opetusta. Läsnä olleet oppikoulun edustajat suhtautuivat asiallisen myönteisesti kokouksessa valotettuun koulukokeiluun ja koulujärjestelmän uudistamiseen."

Pyrkyä peruskouluun oli jo vuonna 1966, kuten edellisestä käy ilmi. Mutta vielä piti kulua kahdeksan pitkää vuotta, kunnes peruskoulu alkoi Ilomantsissa. Alkuun näytti, että osa kuudesluokkalaisista (vuonna 1962 syntyneet) jäisi lukionkäyntimahdollisuutta vaille. Viisikymmentä kilometriä Pogostalta Naarvassa asuva koulunjohtaja Sulo Leppänen kirjoitti kirjeen Presidentti Kekkoselle. En ole saanut käsiini tuota kirjettä, mutta Sulon opettajatoveri Irma Puhakka kertoi, että kirje oli liikuttava ja tunteisiin vetoava. Sulo ei ollut mikään peruskouluintoilija, mutta hän näki omin silmin Naarvassa, miten mahdoton oli lähes kahdeksankymmenen kilometrin päästä omin varoin aloittaa oppikoulua. Presidentin kanslia lähetti kirjeen jatkotoimenpiteitä varten kouluhallitukseen, josta se tuli Pohjois-Karjalan lääninhallituksen kouluosastolle ja loppujen lopuksi vuonna 1962 syntyneistä ei tullut väliinputoajia, yksi tämän ikäluokan Naarvan oppilaista kirjoittikin sitten ylioppilaaksi vuonna 1980.

Kuten edellä esitetty Pogostan Sanomien katkelma osoittaa, peruskoulua puuhattiin Ilomantsissa jo 1960-luvun puolivälissä. Kuntaan perustettiin kolmijaostoinen koulusuunnittelutoimikunta vuonna 1966, toimikunnan jaostot olivat yleissuunnittelu- ja talousjaosto, opetussuunnitelmajaosto ja kielenopetusjaosto. Kansakoululautakunnan sihteerinpäävirka perustettiin vuonna 1967. Ja peruskouluhan aloitettiin virallisesti 1.8.1974.

Kunnan koulutoimi on tuskin koskaan ollut niin byrokraatista ja pilkun tarkkaa kuin koulusuunnittelun ja peruskoulun alkamisen aikana. Valtioneuvoston ja opetusministeriön päätökset sekä kouluhallituksen määräykset tulivat virkateitse lääninhallituksen kouluosaston kautta kunnan ja lautakunnan arkistoihin. Kaikkeen joka vähänkin poikkesi säännöistä piti saada lupa. Opettaja kertoi rehtorille, rehtori soitti koulutoimenjohtajalle, tämä koulutoimentarkastajalle, joka edelleen kouluhallituksen ylitarkastajalle, joka edelleen... Ja vastaus tuli virkateitse samaa rataa. Kyllä siinä äkkiä viikko pari vierähti pienintäkin neuvoa odottaessa. Kovasti arvostettu lääninkouluneuvos Eero Solala tosin sanoi meille, että älkää kaikkea kysykö, tehkää kysymättä ja käyttäkää tervettä järkeä apuna.

Ilomantsin peruskoulusuunnittelun ja toteuttamisen henkilöitä muistellessa ei voi jättää muutamia nimiä mainitsematta. Möhkön koulun johtajaopettaja Tauno Penttinen, jonka koulu oli yleensä aina ykkönen hiihdossa, valittiin kansakoululautakunnan sihteerin virkaan ja myöhemmin kunnan ensimmäiseksi koulutoimenjohtajaksi. Tauno jaksoi lähes peruskoulun tuloon saakka, kunnes sairaus vei hänet toisiin tehtäviin. Ei voi olla ihailematta Taunon taidokkaita asiakirjoja, jotka päättyvät hienolla käsialalla tehtyihin allekirjoituksiin. Tauno kantoi vastuuta vaikeina vuosina sekä oli pidetty esimies ja työtoveri. Samuli Huovinen oli monessa mukana ollut kansalaiskoulumies, joka jatkoi päätoimisena koulutoimenjohtajan viransijaisena Taunon sairastuttua. Reino Raappana ja Väinö Punnonen toivat oppikouluväen tietoutta suunnitteluun. Reino toimi pitkän aikaa ansiokkaasti kansakoululautakunnan ja koulusuunnittelutoimikunnan puheenjohtajana. Erkki A. Sivonen toimi ensimmäisenä koululautakunnan puheenjohtajana ja osallistui paljon kesällä 1974 myös koulutoimiston käytännön työhön. Vaikka oli kiirettä ja vähän huoltakin Taunon sairastuttua kriittisessä vaiheessa, piti Erkki vanhat tapansa. Mentyäni vuoden 1975 alussa koulutoimistoon löysin paksun nipun käsinlaskettuja koululaiskyytisuunnitelmia. Taskulaskimiakin oli jo käytössä, mutta Erkki luotti perinteiseen laskutapaan.
Ja kun muut valittelivat, ettei autolla ehdi käydä tarkastamassa kuljetusreittejä, otti Erkki kyydityskartat ja onkivavan pyörälle ja ajeli rauhassa ympäri pitäjää työpäivää hiukan pidentäen.

Heikki Laitisen jälkeen kirkonkylän kansakoulun johtajaksi oli valittu Seppo Pennanen, josta peruskoulua suunnitteleva joukko sai mainion täydennyksen. Sepon ominta aluetta olivat pedagogiset asiat, mutta ei hallintokaan ollut vierasta. Seposta tulikin pitkäksi aikaa sivutoiminen pedagoginen koulutoimenjohtaja. Seppo suunnitteli peruskoulua, on johtanut sitä yli neljännesvuosisadan ja jaksaa edelleen olla täydellä mukana. Sepolle voisi hakea arvonimeä "Mr.Peruskoulu".

Keskushallinnon taholta koulusuunnittelutyöhön osallistuivat keskeisesti mm.kunnallisneuvos Ensio Hämäläinen ja kunnanjohtaja Onni Ikonen. Myös opettaja Olavi Lehmuskoski ja vakuutustarkastaja Hannes Huohvanainen olivat varsin keskeisissä toimielimissä mukana.

Ei sovi unohtaa muitakaan senaikaisia koulunjohtajia ja opettajia.Opettajien panos oli merkittävä myös muussa kunnallisessa päätöksenteossa sekä kulttuuri- ja järjestötoiminnassa. Voin sanoa olleeni mukana lukuisissa pitkissäkin tilaisuuksissa, joissa puheita pitivät korkea-arvoiset virkamiehet, mutta monesti parhaan puheen piti ilomantsilainen opettaja. Koulutoimiston taitava ja osaava henkilökunta (Pirkko Holttinen, Airi Lehto ja Leena Ihanus) takasivat siirtymävaiheessa, että koulusuunnittelutoimikunta ja koululautakunta saivat ajantasalla olevat toimistopalvelut. Tätä työsarkaa on nykyinen koulutoimiston henkilökunta ansiokkaasti jatkanut. Olen sanonut puoliksi leikillään puoliksi tosissaan, ettei meidän koulutoimistossamme niin kauhean hyviä työntekijöitä tarvitse olla, riittää kun olemme kunnan ykköstoimisto (ja niinhän me olemmekin).

Täytyy vaan jälkeenpäin todeta, kuinka taitavasti silloinen henkilökunta osasi kunnan päätöksentekokoneiston avulla hoitaa monet siirtymiseen liittyvät vaikeat asiat. Mm. opettajien sijoittaminen uuteen peruskouluun ei ollut aivan yksinkertainen asia, ja siinäkin onnistuttiin varsin hyvin. Teidän äsken mainittujen jälkeen oli helppo jatkaa "valmiiksi suunnitellussa" koululaitoksessa. Kiitoksia teille kaikille!

Tässä yhteydessä on syytä muistaa kouluhallinnossa mukana olleita ja olevia luottamushenkilöitä. Olen itse työskennellyt seitsemän lautakunnan ja seitsemän lautakunnan puheenjohtajan kanssa ja ainakin omalta osaltani voin sanoa tämänkin joukon olleen kunnan luottamushenkilöjoukon eturiviä. Kiitoksia myös teille kaikille!


4.Valtion ohjauksesta palvelevaan kunnan sivistystoimeen

Peruskouluun lähdettiin innokkaasti mukaan. Lukuisat lauantait istuttiin veso- ja siva-päivillä, jokunen miesopettaja saattoi suorittaa sivansa ja vesonsa koulutuspaikan ulko-ovella (silloin ei ollut vielä voimassa nykyistä tupakkalakia). Tupakkamiehetkin tulivat kuuliaisesti ruokatunnille, mutta hävisivät sitten taas iltapäiväksi ruokasavuille. Lehtien yleisönosastossa käytiin vilkasta keskustelua siitä, saako koulutuspäivän aikana neuloa tai kutoa ja mielipiteet olivat jyrkästi puolesta ja vastaan.

Kuntaan valittiin ohjaavat opettajat, joita koulutettiin aivan erityisesti. Jokunen ilomantsilainen opettaja toimi myös lääninkouluttajana, jotka pääsivät kursseille Heinolan kuuluisaan kurssikeskukseen. Ilomantsilainen ohjaavien opettajien joukko Seppo Pennasen johdolla teki uraa uurtavaa työtä koko läänin alueella, mieleeni jäivät erityisesti ohjaavien opettajien matkat kyläkouluille. Ne olivat monella tavalla antoisia tilaisuuksia puolin ja toisin.

Kansakouluntarkastaja oli ollut pelätty ja kunnioitettu virkamies koulumaailmassa. Ennen vanhaan tarkastaja tuli koululle yllättäen. Peruskouluun siirryttyä tarkastajat ilmoittivat hyvissä ajoin tulostaan ja siitä mihin tarkastuksessa keskityttiin. Pohjois-Karjalan lääninhallituksen peruskouluaikaiset tarkastajat olivat ajan tasalla olevia herrasmiehiä, joiden kanssa oli helppoa tehdä yhteistyötä. Kun opettajat huomasivat, että tarkastusten luonne on muutumassa enemmän ohjaavaksi ja neuvovaksi,he alkoivat soitella koulutoimistoonkin ja toivoa tarkastajan tulemista koululle mahdollisimman pian.

Myös valtakunnan ylintä johtoa kiinnosti peruskoulun toteutuminen Ilomantsissa. Kouluhallituksen kollegio suoritti syksyllä 1977 pääjohtaja Erkki Ahon johdolla vierailun Pohjois-Karjalaan ja yhtenä käyntikohteena oli Ilomantsi. Vaikka kiteeläiset olivat harjoittaneet edellisenä yönä kohtuullista vieraanvaraisuutta tunnettujen eväiden kanssa, luulen että eräs kollegion matkan kohokohtia oli ilta Runonlaulajan Pirtillä. Teuvo Jetsu joukkoineen ja Paula Klemola tunnetulla taidollaan valloittivat yleisönsä niin täydellisesti, että osastopäällikkö Paavo Ruuhijärvi runoili pirtin vieraskirjaan:

Harvoinpa meidän poloisten
vajavaisten virkakunnan
osaksemme on osunut
suotu nautittavaksemme
antimia ainoisia
hengen herkkuja hyviä

Tepä sen meille tarjositte
tämän iltamme ihanan
soiton kaikkein suloisimman
sekä soiton, että laulun
vielä lausunnan lisäksi

Hyvät on teillä hommamiehet
sekä miehet, että naiset
kun sen kaiken kokosivat
järjestivät Jetsullensa

Hyvän mielen meille soitte
ylen määrin ystävyyttä
Siitä tässä kiittelemme
suosiota suitsutamme

Vierailuilta jatkui Ruhkarannan ravintolassa ja eräänlaisena loppuhuipentumana oli pääjohtaja Ahon ja lääninkouluneuvos Eero Solalan tennisottelu seuraavan päivän aamuna Ruhkarannan jo entisellä tenniskentällä.

Pääjohtaja Aho vieraili 1970- ja 1980-luvuilla vielä kahdesti Ilomantsissa: televisioidulla koulukäräjillä Mikko Kauppisen johtamassa Haukivaaran koulussa ja Hyvä Suomi- vaelluksella Susitaipaleella, jolloin käytiin ainakin Naurisvaaran koululla, jossa pääjohtaja osallistui oppilaiden jalkapallo-otteluun.

Peruskoulun toteuttaminen oli päässyt hyvään alkuun. Valtiontalouden heikkeneminen toi kuitenkin monia ongelmia toteuttamiseen. Jo heti alussa havaittiin, etteivät taloudelliset voimavarat riitä kaiken suunnitellun tarjoamiseen kaikille. Etelä-Suomen väkirikkaiden kuntien siirryttyä peruskouluun jouduttiin Pohjois- ja Itä-Suomessa supistamaan mm. valinnaisaineiden kurssien tarjontaa. 1990- luvun lama toi Ilomantsinkin opetustoimeen lisäkarsintoja, jotka ovat näkyneet ehkä selkeimmin vaikeina koulujen lakkauttamiskeskusteluina ja tuntimäärien vähentymisenä kaikilla kouluasteilla.

Opettajakunta on ollut peruskoulun tulosta saakka mukana koulun kehittämistyössä. Opettajakunnan yhtenäisyyttä auttoi opettajien yhdistyminen saman ammattijärjestön alaisuuteen. Ilomantsin Opettajien ammattiyhdistys perustettiin toukokuussa 1974, jolloin opettajayhdistys ja oppikoulun opettajien paikallisyhdistys sulautuivat yhteen. Uuden yhdistyksen puheenjohtajaksi valitiin tuleva luokanopettaja Liisa Puhakka, joka toimi puheenjohtajana yhtämittaisesti vuoteen 1996. Ilomantsilaiset opettajat ovat aina valvoneet aktiivisesti etujaan ja uusi yhdistys toi lisäpontta opettajien edunvalvontaan.

Ilomantsin koulutoimen historiaan mahtuu monenlaisia työntekijöitä. Ensiksi oli ainoastaan opettajia ja kenties joitakin luottamushenkilöitä. Kunnan koulutoimen historian ajalta voi nimetä ainakin seuraavia työntekijöitä, jotka ovat tehneet työtä koulussa tai hyvin läheisesti koulun kanssa: opettaja, rehtori, koulunjohtaja, koulunkeittäjä, siivooja, talonmies, vahtimestari, kansakoululautakunnan sihteeri, koulutoimenjohtaja, osastosihteeri, toimistosihteeri, kouluavustaja, asuntolanhoitaja, linja-autonkuljettaja, taksinkuljettaja, koululääkäri, psykologi, terveydenhoitaja, poliisi, pappi, sosiaalityöntekijä sekä monissa eri tehtävissä toimineet luottamushenkilöt, joista tärkein oli todennäköisesti kansakoulun johtokunnan taloudenhoitaja. Kaikkia meitä ja teitä tarvitaan. Kuitenkin nostaisin tästä joukosta edelleen esille yhden ammattiryhmän, opettajat. Opettaja tekee koulun. Me muut saamme lipsua joskus työssämme, mutta opetustyön laiminlyönnit saattavat kostautua hyvinkin kohtalokkaina. Ilomantsilainen opettaja on ammattitaitoinen ja tehtäviensä tasalla oleva. Ilomantsilaisesta koulusta lähtevä nuori voi astua turvallisin mielin jatkokoulutukseen ja työelämään. Opettajan merkitystä ei edes muuttuvassa opettajatyössä voi korostaa liikaa. Se on jatkossa entistä vaativampaa ja haasteellisempaa, toivottavasti se jaksaa houkutella lahjakkaita ja alalle sopivia nuoria ja myös miehiä mukaansa.

Ilomantsin kunnan opetustoimi elää vahvasti mukana kehityksessä. Suurimmat uhkatekijät ovat kouluikäisten lukumäärän väheneminen, pitkät välimatkat koulujen välillä ja siitä aiheutuva yhteistyömahdollisuuksien vaikeutuminen. Vahvuuksiamme ovat ammattitaitoinen ja pätevä opettajakunta, koko kunnan kattava esiopetus, toimiva erityisopetus, ajantasalla olevat opetusvälineet sekä henkilökunnan valmius käyttää niitä, yhteistyö naapurikuntien kanssa, toimiva kunnan kouluhallinto sekä kunnan päättäjien myötämielisyys koulutoimen kehittämiseen. Näistä vahvuuksista huolehtiminen takaa, että Ilomantsin kunnan koulutoimi voi hyvin myös 2000-luvulla.



Tämän historiikin kokoamiseen on käytetty mm. seuraavia lähteitä:

Aurola Eelis: Suomen tehtaankoulut 1636-1881 (Helsinki 1961)
Ikonen Jorma: Opinteitä oppineita; Kotiseutuni Ilomantsi 1987
Ilomantsin kunta
-kunnalliskertomukset
-kansakoululautakunnan pöytäkirjat
-koululautakunnan pöytäkirjat
-koulusuunnittelutoimikunnan pöytäkirjat

Lund Unto: Juhlapuhe Ilomantsin oppikoulun 50-vuotisjuhlassa 1992
Pogostan Sanomien vuosikerrat
Raappana Eira-Leea: Kotikoulusta yhteislyseoksi 1992
Runonlaulajan Pirtin vieraskirja (Paavo Ruuhijärven runo)
Sivonen Erkki A: Ilomantsin kouluopetuksen vaiheita; Pogostan Sanomat 23/75
Vartiainen Ulla: Möhkön rautaruukin historia 1995

Haastattelut:
-fil.lis. Heikki Laitinen
-koulunjohtaja Irma Puhakka
-kotiseutuneuvos Reino Raappana

---